Suomessa syntyy jatkuvasti luovia ja käytännöllisiä keksintöjä, mutta moni niistä ei koskaan päädy markkinoille. Yrittäjä ja autoinsinööri Vesa Tiainen tietää, miten raskasta yksityisen keksijän polku ideasta tuotteeksi voi olla. Hän on kehittänyt useita teknisiä ratkaisuja ja tuotteita, mutta törmännyt yhä uudelleen samoihin esteisiin: rahoituksen puutteeseen, patentoinnin kalleuteen ja kaupallistamisen vaikeuteen.
– Prototyyppejä pystyn rakentamaan omalla osaamisella ja verkostojen avulla, mutta kaupallistaminen vaatii aina enemmän rahaa ja tiimin. Ilman niitä hyväkin tuote jää helposti pöytälaatikkoon, Tiainen sanoo.
Hän kertoo esimerkin pölykapselista, jonka kiinnitysmekanismin hän oli suunnitellut itse. Kun idea esiteltiin messuilla, vuoden päästä markkinoilla oli jo ulkomainen kopio. Patenttisuojaan ei ollut varaa, ja mallisuoja ei riittänyt turvaksi. Sama kohtalo uhkaa monia muitakin keksintöjä: ideat kopioidaan nopeasti ulkomaille, jos suojausta ei ole.
Keksintöjen suojaaminen on yksityiselle keksijälle kallista. Pelkkä patenttihakemus maksaa tuhansia euroja, ja asiantuntija-apu nostaa kustannukset helposti yli kymmenentuhannen. Siihen päälle tulevat prototyyppien valmistus ja testaus, joita vaaditaan useampi kierros. Yksinyrittäjän varat eivät riitä, eikä lainaa ole helppo saada, jos yrityksen liikevaihto on vielä pieni.
Rahoituksen lisäksi ongelmana on markkinointi. Tiainen kuvaa, kuinka hän yritti vuosia saada patentoitua tuotettaan jälleenmyyjien valikoimiin tuloksetta. Kun resursseja ei ole myyntiin eikä markkinointiin, hyväkin innovaatio jää tuntemattomaksi. Sijoittajia olisi helpompi innostaa, jos ympärillä olisi osaava tiimi, mutta yksityinen keksijä joutuu usein toimimaan yksin.
– Idealla ei ole mitään arvoa, jos sen ympärille ei löydy kumppaneita ja osaamista. Silloin kehitystyö jää helposti vain kalliiksi harrastukseksi, Tiainen toteaa.
Hänen mukaansa suuryritykset saavat valtiolta tukea miljoonia, kun taas pienyrittäjille ja keksijöille tarjotaan lähinnä lainoja, usein henkilökohtaisella vastuulla. Lisäksi tukien hakeminen on raskasta byrokratiaa, jossa itse tuotteen laatu jää toissijaiseksi asiaksi. Päätökset ja maksatukset voivat viivästyä kuukausia tai jopa vuosia, mikä on liian pitkään yksinyrittäjän näkökulmasta.
Näistä kokemuksista kumpuaa tarve uudelle ratkaisulle. Nyt on jätetty kansalaisaloite yksityisten keksijöiden rahoitusmallin uudistamisesta. Aloitteen tavoitteena on tarjota keksijöille samanlainen mahdollisuus keskittyä luovaan ja kehittävään työhön kuin taiteilijoille apurahajärjestelmällä. Työskentelyapuraha mahdollistaisi sen, että keksijä voisi jatkaa kehitystyötään, suojata ideansa ja edetä ideasta tuotteeksi ilman, että toimeentulo romahtaa.
– Kyse ei ole vain yksittäisen keksijän toimeentulosta. Jos keksinnöt saadaan markkinoille, ne luovat uusia työpaikkoja ja vahvistavat Suomen taloutta (Tämä tapahtuu oli se myynti miten pientä tahansa). Mutta jos yksityinen keksijä ei saa edes ensimmäistä askelta otettua, iso potentiaali jää hyödyntämättä, Tiainen muistuttaa. Tiaisen omissa seuraavan sukupolven vanteiden liikevaihtolaskelmissa summat nousevat jopa miljardeihin euroihin.
Kansalaisaloitteen tekijöiden mukaan yksityiset keksijät ovat valtava, vielä hyödyntämätön voimavara. Suomessa on paljon teknistä osaamista, mutta ilman riittävää tukea moni idea kuihtuu alkuunsa. Työskentelyapuraha voisi olla ratkaiseva keino muuttaa kallis harrastus menestyksekkääksi liiketoiminnaksi.
Aloite on luettavissa ja allekirjoitettavissa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15769
