Tilastotietoja y-tunnuksettomien keksijöiden asemasta Suomessa ja muualla Euroopassa.

Suomi tunnetaan koulutuksesta, teknologiasta ja älykkäistä ihmisistä, mutta jostain syystä emme osaa tukea yksittäisiä keksijöitä. Tällä hetkellä tuki yksityiselle keksijälle on täysin riittämätöntä Suomessa. Kun henkilö keksii ratkaisun arjen tai yhteiskunnan ongelmaan, tukea on saatavilla lähinnä, jos hän perustaa yrityksen. Tämä on suuri menetys Suomelle, sillä parhaat ideat eivät aina synny startupeissa tai laboratorioissa. Ne voivat syntyä autotallissa tai keittiönpöydän ääressä.

Alankomaat on meitä askeleen edellä. Siellä yksityisten keksijöiden rooli innovaatioekosysteemissä on tunnistettu ja tunnustettu. Valtio avaa ovia keksijöille yrittäjyyden, neuvonnan ja verokannustimien kautta. Esimerkiksi WBSO-verohyvitys (Wet Bevordering Speur- en Ontwikkelingswerk) kannustaa tekniseen tuotekehitykseen ilman, että keksijän tarvitsee luopua omistuksesta. Toinen esimerkki on SBIR-ohjelma (Small Business Innovation Research), jossa valtio kilpailuttaa pk-yrityksiltä ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin, mikä luo mahdollisuuksia myös yksittäiselle keksijälle toiminimellä.

Ratkaisevaa on, että Alankomaissa tarjotaan käytännön apua idean kaupallistamiseen. Keksijät voivat saada sparrausta, mentorointia ja jopa innovaatioseteleitä, joilla voi ostaa asiantuntemusta. Keksiminen ei jää yksin puurtamiseksi, vaan verkostot tukevat siirtymistä ideasta tuotteeksi. Tämä on juuri se kohta, jossa Suomessa kompuroidaan. Y-tunnuksettomien keksijöiden tukipolitiikka loppuu ennen kuin markkinoille päästään.

Lisäksi Alankomaissa kulttuurinen ilmapiiri on kannustava. Kansallista keksijäpäivää vietetään, ja keksimistä pidetään kunniallisena kansalaistaitona. Meilläkin pitäisi viestiä, että luova ongelmanratkaisu kuuluu kaikille – ei vain diplomi-insinööreille tai kasvuyrittäjille.

Jos haluamme vahvistaa Suomen innovaatiopotentiaalia, meidän on rakennettava matalan kynnyksen tukipolku yksittäisille keksijöille. Tämä voisi tarkoittaa verotukea kehitystyöhön, neuvojaverkostoa, mikroapurahoja prototyyppeihin tai kevyitä innovaatioseteleitä. Myös työttomän on voitava olla keksijä ja innovaattori menettämättä etuuksiaan. Hyviä malleja on jo olemassa, mutta nyt tarvitaan tahtoa ja rohkeutta.

9.9.2025 julkaistaan kansalaisaloite suomalaisen innovaatiorahoituksen uudistamiseksi. Se ansaitsee tulla kuulluksi.

Käy allekirjoittamassa kansalaisaloite osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi

Jere Nevalainen, keksijä

Jorma Leitzinger, IPR-asiantuntija

Seppo Weckman, Helsingin Keksijät HEKE ry

Marika Viherlaiho, viestinnän ammattilainen

Samankaltaiset artikkelit

  • Puhe: Arvoisa yleisö, hyvä eduskunnan väki,

    TekijäMarika Viherlaiho

    Tänään me seisomme tässä Eduskuntatalon portailla, koska meillä on yhteinen huoli, mutta myös yhteinen toivo. Suomea, kuten koko Eurooppaa, varjostaa taantuma. Työttömyys kasvaa, kasvu sakkaa ja huoli tulevasta painaa monen mieltä. Mutta yksi asia ei ole hävinnyt mihinkään:
    suomalaisten kyky keksiä.

    Meidän vahvuutemme on aina ollut kyky nähdä mahdollisuus siellä, missä muut eivät vielä näe mitään. Se kyky syntyy keittiönpöydillä, autotallien työpisteissä, kahvipöytien keskusteluissa ja hiljaisina iltoina, kun joku miettii: “Tämän voisi tehdä paremmin.”

    Mutta samalla kun patentteja haetaan enemmän kuin koskaan, yksittäisen suomalaisen keksijän mahdollisuudet ovat kaventuneet. Yksityiskeksijöiden osuus patenteista on pudonnut neljästäkymmenestä  prosentista seitsemään. Se tarkoittaa yhtä asiaa: potentiaalia jää käyttämättä. Ja juuri nyt meillä ei ole varaa hukata yhtäkään hyvää ideaa. Siksi olemme tehneet kansalaisaloitteen. Aloitteen, joka palauttaa mahdollisuuden keksiä ei vain yrityksille, ei vain isoille toimijoille, vaan jokaiselle suomalaiselle.

    Aloitteen ydin on yksinkertainen: Kun keksijä saa mahdollisuuden, siitä hyötyy koko Suomi.

    • Innovaatioapuraha antaa alkusysäyksen ilman pakkoa perustaa yritystä.
    • Työskentelytuki mahdollistaa sen, ettei idean kehittäminen ole vain harvojen etuoikeus.
    • Neuvontaverkosto auttaa suojaamaan ja kaupallistamaan ideat, jotta ne eivät jää laatikoihin pölyttymään.
    • Arviointielin varmistaa, että tuki menee oikeille ihmisille.

    Tämä ei ole kustannus, tämä on investointi.


    Alankomaiden valtion ja sen innovaatiopolitiikan toimijoiden tuotekehityspanostusten tuotto oli kaksinkertainen tai jopa kolminkertainen ja he onnistuivat nostamaan myönnettyjen patenttien määrän yli 1700 prosenttia vuosien 1994 ja 2023 välisenä aikana. Suomi kulki samaan aikaan toiseen suuntaan. Mutta suunnan voi aina muuttaa.

    Taantumasta ei nousta vain säästämällä, taantumasta noustaan luomalla uutta. Työttömyyttä ei korjata paperilla, vaan mahdollistamalla ihmisille tekemistä, rakentamista ja kehittämistä.
    Kun yksi keksijä onnistuu, se työllistää ensin itsensä, usein myös lähipiirinsä ja parhaimmillaan kokonaisen toimialan.

    Tämä aloite ei sido Suomea menneisyyteen, se avaa oven tulevaisuuteen. Se palauttaa oikeuden hyödyntää oma idea. Oikeuden osallistua. Oikeuden rakentaa tätä maata omalla osaamisellaan. Meillä ei ole pulaa luovuudesta. Meillä on ollut pulaa mahdollisuuksista. Tämä aloite korjaa sen.

    Siksi pyydämme: tule mukaan, allekirjoita ja jaa eteenpäin. Kerro, että suomalaiset ideat ansaitsevat tukea, erityisesti nyt, kun Suomi etsii uutta suuntaa. Yhdessä voimme rakentaa maan, jossa innovaatio ei ole vain suurten yritysten etuoikeus, vaan osa jokaisen ihmisen mahdollisuutta osallistua Suomen tulevaisuuteen.

    Oikeus oman idean hyödyntämiseen on jokaisen ihmisoikeus! 

  • Kuka tahansa voi olla keksijä, mutta millainen ihminen hän on?

    TekijäMarika Viherlaiho

    Kun puhumme keksijöistä, moni meistä näkee mielessään Pelle Pelottoman, hieman höpsön ja jatkuvasti laitteitaan räpläävän hahmon. Todellisuus on kuitenkin paljon monipuolisempi ja usein myös arkisempi.

    Keksijä ei ole ammattinimike, eikä hän ole sidottu sukupuoleen, ikään, koulutukseen tai työuraan. Hän voi olla insinööri, mutta aivan yhtä hyvin työtön, opiskelija, hoitovapaalla oleva vanhempi, lähihoitaja, eläkeläinen tai kuka tahansa, joka kohtaa arjessa ongelman ja haluaa ratkaista sen.

    Jos keksijä ei siis ole stereotyyppinen nero tai tekninen velho, millainen hän on? Millainen on keksijän luonne, psyyke ja mielenmaisema?

    Sisäinen levottomuus, joka ei tyydy ensimmäiseen vastaukseen

    Moni keksijä kertoo saman tarinan. Jokin asia heidän ympäristössään tökki, ja siitä syntyi levoton ajatus. Miksi tämän pitää olla näin hankalaa? Miksei tätä voi tehdä paremmin?

    Keksijän mielenmaisemassa on aina pieni häiriötila hyvällä tavalla. Hän ei pysty olemaan miettimättä vaihtoehtoja. Hän huomaa epäkohdat, joita muut eivät enää edes näe.

    Syvä ja loputon uteliaisuus

    Keksijä on kiinnostunut siitä, miten asiat toimivat ja ehkä vielä enemmän siitä, miten ne voisivat toimia. Uteliaisuus ei ole vain teknistä pohdintaa, vaan elämän ihmettelyä. Kysymysten esittämistä. Sellaistenkin ovien avaamista, joita ei oltu tarkoitettu avattaviksi, vain jotta voisi kurkata sisään.

    Kyky kestää epävarmuutta ja epäonnistumisia

    Keksiminen ei ole suora tie. Se on täynnä sivupolkuja, umpikujaa ja puolivalmiita oivalluksia. Moni keksijä on oppinut suhtautumaan epäonnistumisiin osana matkaa ja jopa tarpeellisena vaiheena. Epäonnistuminen ei tarkoita, että idea olisi huono. Se kertoo, että oppimista on tapahtunut.

    Yllättävä empaattisuus

    Monien keksintöjen taustalla on halu helpottaa elämää, joko omaa tai jonkun toisen. Harva keksijä lähtee liikkeelle ajatuksesta, että hän haluaa tienata miljoonia. Useammin motiivina on vilpitön halu ratkaista ongelma, joka vaivaa.

    Keksijä katsoo maailmaa ihmisen näkökulmasta ja miettii, miten arjesta voisi tehdä sujuvampaa.

    Tapa nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät esteitä

    Keksijän ajattelu on joustavaa ja mielikuvituksellista. Hän näkee ohi nykyhetken ja osaa kuvitella maailman, jota ei vielä ole. Tämä kyky yhdistyy käytännönläheiseen ratkaisuhaluun, joka vie ideat eteenpäin.

    Sen sijaan että hän jäisi kiinni siihen, mitä puuttuu, keksijä miettii, mitä voisi olla.

    Sitkeys, joka kantaa pitkänkin matkan

    Keksinnön matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on usein pitkä ja täynnä vaiheita, jotka vaativat aikaa, dokumentointia, sparrausta ja rohkeutta. Keksijän sisällä on pieni mutta vahva ääni, joka sanoo, että minä pystyn tähän. Se kantaa läpi vastoinkäymisten ja vie idean seuraavaan vaiheeseen.

    Keksijän tärkein ominaisuus on usko siihen, että minäkin voin keksiä

    Keksijän luonne ei ole yhden ihmisen muotokuva. Se on monenlaisten piirteiden kokonaisuus. Uteliaisuutta, sinnikkyyttä, empatiaa ja halua yrittää. Piirteitä, jotka voivat löytyä kenestä tahansa.

    Keksijyys ei ole suljettu kerho. Se ei katso titteliä eikä koulutusta. Se syntyy tarpeesta ja innosta.

    Jos olet joskus miettinyt, miten jonkin voisi tehdä paremmin, olet jo ottanut ensimmäisen askeleen keksijyyden polulla.

    Kuka tahansa voi olla keksijä. Ehkä sinäkin.

  • Innovaattorit ansaitsevat ministeriön, joka kuulee heitä

    TekijäMarika Viherlaiho

    Suomi tunnetaan koulutuksen ja teknologian maana. Meillä on ollut taito nostaa pienistäkin keksinnöistä maailmanluokan innovaatioita. Silti tämän päivän yksityiset keksijät kokevat usein jäävänsä yksin. Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla oleva keksintötoiminta ei ole useista pyynnöistä huolimatta saanut aikaan parannuksia keksijöiden asemaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä juuri keksijöiden työ on monen uuden yrityksen ja menestystarinan lähtökohta.

    Yksityisten keksijöiden arki on vaikeaa: rahoitusta on hankala saada, neuvoja on tarjolla pirstaleisesti ja viranomaispolut tuntuvat monimutkaisilta. Moni luova idea jää pöytälaatikkoon, koska tekijä uupuu paperisotaan ennen kuin pääsee kunnolla alkuun. Työ- ja elinkeinoministeriön näkökulma painottaa ennen kaikkea kaupallistamista ja taloudellisia mittareita. Vaikka se on tärkeää, se ei yksin riitä tukemaan innovaatioprosessia, joka on monivaiheinen ja usein arvaamaton.

    Siksi on noussut esiin ajatus, pitäisikö innovaatiotoiminta siirtää kulttuuriministeriön alle. Ajatus voi kuulostaa radikaalilta, mutta tarkemmin katsottuna se ei ole lainkaan kaukaa haettu. Kulttuurin ja tieteen kentillä ymmärretään, mitä luova työ vaatii: aikaa, vapautta kokeilla ja epäonnistua sekä arvostusta, joka ei perustu vain taloudellisiin tuloksiin. Tämä näkökulma on juuri se, mitä yksityiset keksijät kaipaavat.

    Kun innovaatiota tarkastellaan pelkkänä talouden osana, sen arvo kaventuu. Todellisuudessa jokainen suuri keksintö on syntynyt luovuudesta ja rohkeudesta ajatella toisin. Innovaattori on lähempänä taiteilijaa kuin pörssiyhtiön toimitusjohtajaa. Taiteilijoille on olemassa apurahoja, residenssejä ja tukiverkostoja. Miksei myös yksityisille keksijöille voisi tarjota samanlaista tukea? Kulttuuriministeriön alla tämä olisi luontevaa.

    Ministeriöiden väliset rajat eivät saisi estää sitä, että innovaattorit saavat tarvitsemansa tuen. Jos nykyinen järjestelmä ei kuuntele yksityisiä keksijöitä, meidän on uskallettava etsiä uusia ratkaisuja. On aika nähdä keksijät paitsi talouden, myös kulttuurin ja luovan työn toimijoina. He rakentavat yhteiskuntaa samalla tavalla kuin taiteilijat, kirjailijat ja muusikot – luoden jotakin, mitä ei aiemmin ole ollut.

    Suomella ei ole varaa menettää lahjakkaita keksijöitä välinpitämättömyyden vuoksi. Nyt tarvitaan rohkeutta uudistaa hallinnon rakenteita niin, että yksityisille keksijöille annetaan ministeriö, joka todella kuuntelee ja arvostaa heidän työtään.

    Ajatuksen äiti:
    Maila Hakala, keksintötoiminnan uranuurtaja, Quin Finland ry 

    Erkki Puumalainen, Suomen Luova Talous ry

    Yksityiskeksijöiden tukimallin uudistamisesta Hollannin mallin mukaisesti -kansalaisaloitteen perustajajäsenet https://www.ideatalous.fi

  • Tarvitsemme työn tekemiseen uusia innovaatioita

    TekijäKeskustelu Ideatalous

    Moni meistä keksii monenlaisia uusia ideoita, mutta tuleeko monikaan ajatelleeksi, että kaikki uudet ideat ovat pieniä keksintöjä? Elämämme muuttuu koko ajan, uusia ideoita ja keksintöjä tarvitaan elämämme helpottamiseksi. Yksi tärkeä kohde, mihin uusia ideoita tarvittaisiin, on työn tekeminen. Nyt aivan kuin vaivihkaa olemme siirtyneet  kuntouttavaan työtoimintaan, mutta ihmiset eivät saa siitä kunnon korvausta.

    Olenpa kuullut, että kuntouttavasta työtoiminnasta on saanut jopa sairaslomaa mielenterveydellisistä syistä, silloin on jossain jotain ja pahasti pielessä. Mihin tämä johtaa? Nyt olisi kullanarvoiset innovaatiot,  ideat ja keksinnöt todella tarpeen! Ei ole oikein tarjota näille ihmisille ainoaksi avuksi mieltä stimuloivia psyykelääkkeitä ja jättää heitä sairasloman turvin lääkittynä koteihinsa, jos kuntouttava työtoimintakaan ei anna sitä mielekkyyttä elämään, jota he elämäänsä etsivät.

    He tarvitsevat työtä, josta he voisivat  kokea merkityksellisyyttä ja iloa. Nämä monesti lahjakkaat ja taiteelliset ihmiset on pakotettu tekemään jotain sellaista kuntouttavaa työtä, mikä ei vie näitä ihmisiä elämässään eteenpäin. Miksi näiden ihmisten luova, taiteellinen ja rikas mielikuvitus tuhotaan lääkkeillä, jolloin ihmiset turtuvat ja jäävät yhä enemmän yksin koteihinsa. Me tiedämme mielenterveysongelmien koko ajan yhä lisääntyvän.

    Ongelman ydin ei ole näissä ihmisissä, vaan kankeassa ja varsin joustamattomassa järjestelmässämme. Järjestelmä joka unohtaa nämä kaukonäköiset ja eteenpäin katsovat ihmiset, ihmiset , joilla olisi mahdollisuus luoda uudenlaisia työpaikkoja näköalattomaan, ahdasmieliseen ja pysähtyneeseen työn tekemisen politiikkaan.

    Me tarvitsemme sirkustaiteilijoita, taidemaalareita, käsityöläisiä, kirjailijoita, musiikin tekijöitä, suutareita, ompelijoita, ihmisiä, jotka nauttivat työstä ja sen tekemisestä. Mutta ennen kaikkea me tarvitsemme keksijöitä, uuden elämäntavan  luojia. Lyhyesti sanottuna,  me tarvitsemme aineetonta, hyvää tekevää työn ja sen tekemisen kulttuuria. 

    Birgitta Wulf
    Eläkkeellä oleva mielenterveyshoitaja
    Roskisnallehahmon luoja

  • Oivallus – kaiken alku

    TekijäKeskustelu Ideatalous

    Oivallus. Isolla O:lla. Se ei ole pelkkä idea, vaan hetki, jolloin jokin muuttuu. Kun aivot ja sydän yhdistyvät, syntyy jotain uutta – jotain, mitä ei voi pakottaa, tilata tai ulkoistaa. Oivallus on inhimillinen. Se on yksilön sisäinen kipinä, joka sytyttää muutoksen.

    Yritykset, yhteisöt ja tiimit voivat kehittää oivallusta eteenpäin. Ne voivat jalostaa, testata, toteuttaa ja skaalata. Mutta ne eivät voi synnyttää sitä. Oivallus syntyy ihmisessä – usein hiljaisuudessa, joskus kaaoksessa, mutta aina jossain syvällä.

    Mistä Oivallus syntyy?

    • Aivoista, kun logiikka kohtaa intuition.
    • Sydämestä, kun merkitys ylittää pelkän toiminnan.
    • Kokemuksesta, kun vanha tieto saa uuden muodon.
    • Rohkeudesta, kun uskaltaa ajatella toisin.

    Oivallus ei ole tietoinen prosessi – se on alku prosessille ja juuri siksi se on niin arvokas.

    Mitä tapahtuu Oivalluksen jälkeen?

    Kun Oivallus on syntynyt, se tarvitsee ympäristön kasvaakseen. Tarvitaan kuuntelua, kokeilua ja kehittämistä. Tarvitaan yhteisö, joka ei tukahduta vaan tukee. Tarvitaan tietysti myös alkuvaiheen rahoitusta, joka tällä hetkellä puuttuu. Yritykset ja yhteisöt voivat olla mahdollistajia, mutta niille pitää visioida kuinka Oivallus muuttaa tulevaisuutta. Olemme menosa kohti ideataloutta!

    Siksi meidän pitää luoda tilaa Oivalluksille. Antaa ihmisille lupa ajatella, tuntea ja yhdistää ne käytäntöön.

    Miksi tämä on tärkeää?

    Koska maailma muuttuu Oivallus kerrallaan. Jokainen suuri innovaatio, taideteos, ratkaisu tai liike on alkanut yhdestä ihmisestä, yhdestä hetkestä, yhdestä Oivalluksesta.

    Me uskomme Oivalluksen voimaan. Siksi emme etsi vain ideoita – vaan myös ihmisiä, jotka uskaltavat oivaltaa. Oivaltaminen tuottaa myös mielihyvää – myös oivalluksen eteenpäin vienti, vaikka se voi tuntua joskus tuskaiseltakin. Siis Oivallus isolla O:lla.

    Luo mahdollisuus viedä Oivalluksia eteenpäin

    Allekirjoita kansalaisaloite: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15769

  • Suomi tarvitsee rohkeutta uskoa taas yksittäisiin keksijöihin

    TekijäMarika Viherlaiho


    Tilastot kertovat sen, mitä moni keksijä jo tietää. Suomessa tehdään nyt vähemmän patentteja kuin kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja vain kahdeksan prosenttia niistä on yksityisten ihmisten jättämiä.

    Silti juuri yksittäiset keksijät ovat niitä, jotka rakentavat tulevaisuutta. He kehittävät ratkaisuja ilman varmuutta ja usein ilman palkkaa, vain uskonsa varassa.

    Podcastissa äänessä on keksijä Jere Nevalainen, yksi kansalaisaloitteen Yksityiskeksijöiden tukimallin uudistamisesta Hollannin mallin mukaisesti perustajista. Hän puhuu siitä, miksi Suomeen tarvitaan uusi malli, jossa keksijät saavat tukea jo idean syntyvaiheessa.

    Suomi on liian pieni maa menettämään luovuutensa.
    👉 ideatalous.fi

    Podcast löytyy osoitteesta: https://drive.google.com/file/d/1FodMbuYlWtDs7z2dI49O6heBdQVT0KcX/view